Ilmanpuhdistin, maski, UV-valo. Ihminen taistelee useilla keinoilla viruksia vastaan. Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat selvittivät, miten toimisto-olosuhteissa vähennettäisiin virusten tarttumista.
– Haemme helposti toteutettavia ratkaisuja ja tarkkaa tietoa niiden tehosta tartuntariskin vähentymisessä, Aalto-yliopiston professori Risto Kosonen kertoo.
Laboratoriossa tehdään mittauksia parafiinista valmistetuilla aerosolihiukkasilla, ihmiselle vaarattomalla MS2-viruksella ja merkkiainetta sisältävällä kaasulla. Merkkiainekaasun avulla tutkijat saavat selville, miten ilmanjako ja lämmönlähteet vaikuttavat ilman sekoittumiseen.
Tutkijat käyttävät yskimiskonetta ja ihmisen kokoista lämpönukkea, jotta huonetilavirtaukset sekä aerosoli- ja virusmittaukset olisivat riittävän todenmukaisia.
Yskimiskone mahdollista aerosolien leviämisen tutkimisen hengittäessä ja yskittäessä. Yskimiskoneelle on myös muotoiltu kasvot, joille voidaan pukea maski.
Ihmisen kokoiseen ja muotoiseen lämpönukkeen on kytketty ulkopuoliset “keuhkot”, joiden avulla nukke hengittää sisään ja ulos halutulla voimakkuudella, suun tai nenän kautta. Lämpönukellekin voidaan pukea maski. Nukessa on 25 kehonosaa, joiden lämpötila on säädettävissä.
– Mehän hengitämme oman kehomme lämmön ylöspäin nostattamaa ilmaa. Siksi on tärkeää, että myös nukke on lämmin, jotta voimme luotettavasti mitata sen sisäänhengityksen pitoisuuksia, toteaa Kosonen.
Kirurgisten ja FFP2-maskien lisäksi tutkijat mittaavat esimerkiksi sermien, ilmanjaon ja erilaisten ilmanpuhdistimien vaikutusta kaasun, aerosolien ja virusten leviämiseen ja pitoisuuksiin. He testaavat myös UV-valon tehokkuutta virusten hävittämisessä.
Kososen mukaan sisäilmasta puhutaan tavallisesti aivan kuin se olisi samanlaatuista koko tilassa. Todellisuudessa ilmanvaihto, ihmisten määrä, erilaiset väliseinät ja jopa ikkunoiden lämpötila voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia hiukkaspitoisuuksia tilan eri kohtiin muodostuu.
– Monet meidän mittauksistamme ovat sellaisia, joita ei aiemmin ole muualla juurikaan tehty, Kosonen päättää.
Tutkimushanke on kaksivuotinen ja sitä rahoittaa Työsuojelurahasto.
