Tutkijalautakunnat tutkivat vuosien 2011 – 2020 aikana 71 kuolemaan johtanutta moottorikelkkaonnettomuutta, joissa kuoli 77 kelkkailijaa. Kuolleista 67 oli kuljettajia ja 10 matkustajia.
Onnettomuudet painottuivat alkuvuoteen ja kevätkaudelle, ja suuri osa niistä tapahtui jäällä. Tavallisimmin kuoleman aiheutti hukkuminen.
Leimallista moottorikelkkaonnettomuuksille oli kuljettajan vahva päihtymystila, selviää Onnettomuustietoinstituutin julkaisemasta, moottorikelkkaonnettomuuksia käsittelevästä tietopaketista.
Kuolemaan johtaneista moottorikelkkaonnettomuuksista valtaosa oli yksittäisonnettomuuksia, eli onnettomuudessa ei ollut kelkkailijan lisäksi muita osallisia. Yli puolet onnettomuuksista tapahtui jäällä, ja jäihin putoamisesta seurannut hukkuminen oli näissä onnettomuuksissa yleisin kuolinsyy. Muualla kuin jäällä tapahtuneissa onnettomuuksissa oli tyypillistä, että kelkalla ajettiin kaarteessa ulos ja törmättiin puuhun tai muuhun esteeseen.
Liikennevakuutuksesta korvatuissa vahingoissa moottorikelkka oli osallisena 6 003 kertaa, ja lähes kaikki vahingot olivat moottorikelkkailijoiden itsensä aiheuttamia. Vahingoista 87 % johti henkilövahinkokorvauksiin. Henkilövahinkojen osuus on suuri, koska moottorikelkkavahingot ovat pääasiassa yksittäisvahinkoja, ja oman ajoneuvon omaisuusvahinkoja ei korvata lakisääteisestä liikennevakuutuksesta.
Kuolemaan johtaneen moottorikelkkaonnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista puolet ajoi alkoholin vaikutuksen alaisena (vähintään 0,5 promillea). Usein kuljettaja oli voimakkaasti päihtynyt, ja suurin osa (82 %) päihtyneistä kuljettajista ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan 1,2 promillea.
– Onnettomuuksille oli tavallista, että alkoholia nauttineet henkilöt liikkuivat myöhään illalla melko lyhyillä vapaa-ajan matkoilla ja paikoilla, joilla kiinnijäämisriski on vähäinen, Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuustutkija Niina Sihvola toteaa.
Moottorikelkkaonnettomuudet tapahtuivat usein tutussa ympäristössä. Matkat liittyivät mm. mökkimatkoihin, huviajeluun ja kalastukseen. Onnettomuuksista kolme tapahtui ohjatuilla safareilla.
Voidaanko moottorikelkkailun turvallisuutta parantaa?
Moottorikelkkailun turvallisuuden edistämiseksi tutkijalautakunnat ovat ehdottaneet parannuksia ja lisäyksiä mm. kelkkailun valvontaan, kelkkailuväyliin, turvavarusteisiin ja turvavarusteiden käyttöön. Erityisesti tulisi edistää pelastuspukujen ja naskaleiden käyttöä jäällä kelkkaillessa. Lisäksi kelkkailijoita tulisi valistaa monista turvallisuuteen liittyvistä asioista, kuten tutun liikenneympäristön vaarattomuuden illuusiosta sekä siitä, että jääolosuhteet voivat muuttua hyvin lyhyessä ajassa. Lautakunnat ehdottavat myös moottorikelkkareittien merkitsemistä etenkin jääalueilla ja herkästi sulavissa kohdissa. Alkolukko olisi tehokas tekninen keino päihtyneenä tapahtuvan kelkkailun ehkäisemiseksi.
– Moottorikelkkailussa tapahtuu huomattavan runsaasti henkilövahinkoja vuosittain. Suunnitelmallisille turvallisuustoimenpiteille, varsinkin päihtyneenä ajamisen estämiselle, on erityinen tarve. Ennaltaehkäisevä päihdetyö vaatii lisäksi liikenteen ulkopuolisia toimia ja eri tahojen yhteistyötä, Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari tuumii.
Tutkijalautakunnat antoivat ehdotuksia myös moottorikelkkasafareiden turvallisuuden parantamiseksi. Tehokkaita moottorikelkkoja ei pitäisi vuokrata kokemattomille kuljettajille tai heidän tulisi käyttää koko ajotapahtumaan ainoastaan pienitehoista harjoitteluavainta. Ensimmäistä kertaa moottorikelkalla ajavan ei tulisi myöskään kuljettaa kyydissä matkustajaa.
Tiedot perustuvat vuosina 2011–2020 tapahtuneisiin liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimiin kuolemaan johtaneisiin moottorikelkkaonnettomuuksiin sekä vakuutusyhtiöiden liikennevakuutuksesta korvaamiin moottorikelkkavahinkoihin. Tarkastelua varten lautakunta-aineistosta poistettiin sairauskohtauksista aiheutuneet onnettomuudet. Liikennevahinkoaineistosta poistettiin pysäköintialueilla tapahtuneet vahingot.
