Siinä missä nykypelit ottavat käytännössä aina mallia jostakin aiemmasta julkaisusta, niin 80-luku oli vielä innovatiivisten ja uniikkien pelien aikaa.
Bomberman ohjelmoitiin alunperin 1980 Hudson Softin tekniikkademona. Varsinainen peli ilmestyi 1983 japanilaisille PC-koneille sekä MSX:lle ja Spectrumille. Kahdelle jälkimmäiselle bomb-sana oli tuohon aikaan Euroopassa liikaa: peli tunnettiinkin nimellä Eric and the Floaters.
Myöhemmin Bomberman ilmestyi 8-bittiselle Nintendolle sekä mm. Amigalle ja Atari ST:lle. Euroopassa nimeä sensuroitiin jälleen ja se tunnettiin monissa maissa Dynablaster-nimellä.
Bomberman on elänyt kaikki nämä vuodet virkeänä: oman versionsa ovat saaneet lukemattomat tietokoneet ja pelikonsolit. Väitänkin, että Bombermanin peli-idea on yksi parhaista koskaan.
Testasin nyt Bombermanin yhtä varhaisimmista versioista eli Pohjois-Amerikan NES-peliä. Ja 80-luvun versio on todella koukuttava myös yksinpelinä!
Pelaamisesta ei ole tulla loppua, kun aina jää kismittämään jokin pieni harhaliike. Haastetta lisää vielä kentän muodostuminen aina uudelleen.
Ideahan on perin simppeli: pelihahmo jättää pommeja, joilla hän yrittää tuhota sekä hirviöt että muurit. Yhden muurin alta löytyy portti, josta pääsee seuraavaan ruutuun kunhan on tuhonnut ensin kentän kaikki hirviöt.
Muurien alta löytyy myös bonuksia kuten hahmon nopeutuminen ja varsin tarpeellinen pommien kantovoiman laajennus.
Bombermanissa haluaisi aina vain pystyä hieman parempaan suoritukseen. Katso pieni ote Turbovision pelisessiosta alta:
